K A S T E
Yhtenä joulukuisena yönä heräsin aikaisen aamun hämärässä. Olin valmis luopumaan kaikesta yrittämisestä. Olin valmis sulkemaan verkkosivut ja verkkokaupan. Valmis lopettamaan valmennustyön. Valmis lopettamaan hoitojen tekemisen. Valmis jättämään taakse seremonioiden järjestämisen. Olin valmis sulkemaan kanavan, josta on virrannut yli 700 kaunista Sielun runoa. Halusin lopettaa vastustamisen. Halusin antautua lopullisesti, antaa vain patojen murtua.
En halunnut pitää enää mitään käsissäni. Olin valmis päästämään aivan kaikesta irti. Myös läheisistä, jokaisesta ihmissuhteesta. Näin itseni erakkona syvällä metsän sylissä. Ilman tarpeita. Ilman vaateita. Ilman tehtävää. Halusin eristäytyä. Ihmisyys, ihmisten kanssa eläminen ja unenomainen hulluuden vääristämä todellisuus tuntui liian uuvuttavalta. Kaipasin pois jonnekin sanoinkuvaamattomaan, kaipuu takasin alkulähteelle oli voimakas ja todellinen.
Olin hyvin uupunut. En pystynyt liikkumaan. Olin vain ja makasin kyljelläni. Olin täysin tyhjä. Ja samalla vihdoinkin täysin puhdas. Olin kuin vastasyntynyt; tietämätön, viaton ja jonkin täysin uuden edessä.
Aamupäivällä pakenin kuntosalille tekemään pienen kehollisen treenin. Treenin jälkeen astelin pukuhuoneeseen ja istuin penkille. Yksin ja hiljaa tyhjyydessä. Kyyneleet alkoivat valua poskillle ja aloin murtua. Murruin sen kauniin alla, jonka kosketuksen sain kokea. Näin miten päälleni valeltiin pyhää vettä, jonka tietoisuus oli oman älyni moninkertaisesti ylittävää.
Jokainen pisara oli kuin äärimmäisen kaunista valoa sisältävä geometrinen taideteos. Yhtä kauniita kuin uniikit lumihiutaleet. Nämä pisarat saapuivat valon tasolta. Korkeammilta tietoisuuden kentiltä.
Menin suihkuun ja vedellä valelu jatkui. Sain puhdistua kaikesta tämän elämäni ja kenties aikaisempienkin elämieni kivuista, tuskista, jännitteistä ja kuonasta.
Reilu 2 kuukautta sitten koetun Vipassanaretriitin ja 10 päivän hiljaisuuden aikana alkanut syvä puhdistumisenprosessi sai nyt jonkinlaisen päätöksen. Tämän kasteen ja puhdistumisen merkiksi vastaanotin päälakeni kautta symbolin ja sana icosahedron saapui tietoisuuteeni.
Se on yksi ja viimeinen Platonin kappaleista (Platonic solids) ja symboloi - kuinka ollakaan - vesielementtiä.
Elämä on ihme.
