Herään keskellä yötä. Tai oikeammin, minut herätetään keskellä yötä. Tunnen hyvän ystäväni veljen olevan kanssani. Reilu 2 vuotta sitten menehtynyt veli on jollain lailla siinä hetkessä vahvasti läsnä. Kysyessäni, oletko sinä tässä, kehoni oikean puolen läpi virtaa voimakas energeettinen aalto. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän tosiaan ole nyt ja tässä.
Rakastaja kutsuu soturin ja alkemistin koolle. On ollut hiljaista jo pitkään. Liian pitkään. Tietäjän salin jykevä puuovi on ollut kiinni liian kauan. Kukaan ei ole mennyt sisälle, kukaan ei ole tullut ulos. Ei edes narri. Hiljaisuutta on kestänyt jo ikuisuuden ajan. Rakastaja on huolissaan.
“Tunsin jonkin nostavan päätään sisälläni. Se tunne oli häivähdys, jonka olisin voinut sulkea pois kokemusmaailmastani. Onneksi kuitenkin huomasin sen, omistin sen. Tein siitä totta itselleni. Se oli alkusysäys jollekin uudelle. Se oli alku syklille ja ihmeelliselle synkronialle.”
“Se on matalista matalin. Syvänteistä syvin. Mustan sävyistä mustin. Kaivo, jonka pohjan alla ei ole enää mitään. Häpeän tunne on lamaannuttava. Kun se valtaa, peittää alleen joka ikisen solun, haluaa vajota maan alle. Haihtua tomuksi takaisin äitimaan syliin. Lakata olemasta.”
“Vuoden 2023 ensimmäinen päivä. Puhdas pöytä, puhtaan valkoinen aukeama edessä. En miettinyt oikeastaan mitään. Jokin kuitenkin kirkastui. 2022 oli näkyväksi tulemisen vuosi maskuliinikentässä tehtävän työn saralla. Tai onko se edes työ, ehkä enemmänkin jostain syvältä kumpuava tehtävä, mikä virtaa kauttani todeksi. Se on rakkauden muoto, joka ilmentyy uniikilla tavalla todellisuuteen.”
“Yhtenä joulukuisena yönä olin valmis luopumaan kaikesta yrittämisestä. Valmis sulkemaan verkkosivut ja verkkokaupan. Valmis lopettamaan valmennustyön. Valmis lopettamaan hoitojen tekemisen. Valmis jättämään taakse seremonioiden järjestämisen. Olin valmis sulkemaan kanavan, josta on virrannut yli 700 kaunista Sielun runoa. Halusin lopettaa vastustamisen.”
“Ei puhetta, ei viestimistä ilmeillä tai eleillä. Ei katsekontaktia, ei kosketusta. Ei älylaitteita, ei lukemista, ei kynää ja paperia. Ei kontaktia ulkomaailmaan. Ei omia eväitä. Sitoudun noudattamaan jaloa hiljaisuutta ja yhteisiin moraalisääntöihin. En riistä yhdenkään olennon henkeä, en ota itselleni mitään minulle kuulumatonta, en valehtele, pidättäydyn kaikesta seksuaalisesta toiminnasta ja en käytä mitään päihteitä. Siinä lähtökohdat kymmenen päivän hiljaisuuteen. 10 päivän vankeuteen rajatulla alueella.”
“Istun taas kahvilassa. Tutussa työhuoneessani sunnuntaina Vanhan Rauman sydämessä. Tuttu kahvikuppi käsissäni ja tutun kahvin suklaiset vivahteet kielelläni. Mielen tenniskentällä on ottelu käynnissä. Vastakkain ovat todelliset huippupelaajat: Sisäsiisti ja Mies.”
“Alunperin aioin kirjoittaa aiheesta Miehet muuttuu. Tästä aikomuksesta syntyi kuitenkin edellinen blogini, oma tarinani, Mies muuttui. Nyt kirjoitan oman kokemukseni muutoksesta, joka maskuliinikollektiivissa on tapahtumassa. Tämä muutos on käänteentekevä. Se vie meitä kaikkia kohti kotia, kohti jotakin hyvin luonnollista.”
“Olen mies. Miehen kehossa. Koen tätä elämää pääsääntöisesti miehen, maskuliinin perspektiivistä. Mitä se oikein tarkoittaa? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat tähän kokemukseen? Minkälainen mies on kaikilta olemuspuoliltaan? Kuka miehen määrittelee? Kuka sanoo, minkälainen miehen - tässä tapauksessa minun - pitäisi olla?”