SAANA OSA I KUTSU

Saanatunturi ja pyhä saamelainen shamanistinen energia lähetti minulle kutsunsa 2021 syksyllä. Tämä on matkan ensimmäinen tarina.

Saana lähetti kutsunsa 6.9.2021, kun ystäväni lähetti minulle mystisiä kuvia Saanatunturin vaellusmatkaltaan. Epäilin sitä tovin. Taas kerran. Aioin jo vetäytyä, kunnes kutsu toistui. Ja se toistui uudestaan. Saana pomppasi tietoisuuteeni milloin tutun, milloin tuntemattoman ihmisen huulilta neljään otteeseen muutaman päivän sisällä. Tiesin silloin, ettei sattumaa ole olemassa. Ei tälläkään kertaa.

Sen jälkeen vajosin varjoihin ja pimeään. Horjahdin hieman ja putosin syvään kuoppaan ihmettelemään sen pohjaa, seinien korkeutta ja valon ja varjon ikuista tanssia. Kaikki selkeys ja kirkkaus haihtui. Näin vain kaksi metriä eteenpäin, mihin suuntaan tahansa katsoin. Kaikkialla oli sumua ja usvaa. En uskonut, että kykenisin nyt matkaan. Se tuntui jopa helpottavalta.

Täydenkuun ja kuun pimennyksen yönä 19. päivä marraskuuta tapahtui jotakin ihmeellistä. Heräsin kolmen jälkeen ja aloin nähdä selkounta.

Olin vuoren huipulla. Minulla oli päälläni suden turkki, jossa oli suden pää tallella. Se oli oman pääni päällä. Löin kapulalla rumpuni vuotaan rytmiä ja astelin yön pimeydessä kohti vuoren huipulta alas laskevaa vesiputousta.

Katsoin vesiputousta ja näin alas vain pari metriä. Vesihöyry peitti näkyvyyden kauemmas. Miten osuvaa. En tiennyt, kuinka syvä putous olisi. Mitä tapahtuu, jos hyppään alas? Mitä on putouksen pohjalla? Vai onko pohjaa lainkaan olemassa? Selviäisinkö pudotuksesta?

Olin kaikessa epätietoisuudessani levollinen. Löin rytmiä entistä kiivaammin rumpuuni ja tiesin, että minun on hypättävä. Koin samalla suurta kiitollisuutta, että saan hypätä alas ja tuoda matkalta yhteisölleni, omalle heimolleni sen kaiken viisauden ja rakkauden, mitä tämä matka tarjoaa. Tunsin suurta etuoikeutta olla heimoni shamaani.

Se hyppy on nyt otettu ja vapaa pudotus on alkanut. Olen tulossa luoksesi Saana.