SAANA OSA II PELKO

Saanatunturi ja pyhä saamelainen shamanistinen energia lähetti minulle kutsunsa 2021 syksyllä. Tämä on matkan toinen tarina.

Sain tehdä kaksi merkityksellistä matkaa viikonlopun aikana. Saamelainen pyhä energia johdatti minua ja otti vastaan minut ensin Kirkkopahdan seitakivellä, sitten kahden saivojärven jäällä. Tänään Äkäsaivolla ja perjantaina Pakasaivolla.

Matkat olivat hyvin väkevät. Energiat olivat hyvin intensiivisiä. Tänään kohtasin Äkäsaivon suuren ilon ja riemun saattelemana. Hymy kasvoilta ei kaikonnut mihinkään koko retken aikana huolimatta 28 asteen pakkasesta. Lempeys oli koko ajan läsnä aurongonpaisteessa niin järven jäällä rummutellessani kuin valtavan, yli 30 metrisen Seitapahdan juurellakin.

Perjantainen Pakasaivon matka näytti minulle kokemuksellisesti jotakin ihan muuta. Kapusin alas jyrkkää rinnettä järven jäälle ja saavuin järven keskipisteelle. Kun katsoin ympärilleni, se ympäröivän luonnon valtava jylhyys ja pyhyys saivat minut hyvin hiljaiseksi ja nöyräksi. Eikä vähiten siksi, että tulosuunnan korkean jyhkeässä kallioseinämässä näytti olevan ylhäällä järven haltijan ikiaikaiset kookkaat kasvot.

Suljin silmäni, hiljennyin ja kiitin kutsusta saada tulla perille. Kun avasin silmäni, sana Wásahe laskeutui tietoisuuteeni. En tiennyt mitä kieltä se olisi, mutta näin kallioseinämässä haltijan kasvojen alapuolella suuren karhuemon kasvot. Otin päiväkirjan esille ja käteni alkoi kirjoittaa automaattisesti: karhu, äitimaa, feminiini pyhä rakkaus, hoivaava syli, leijonaemon energia, pyhän feminiinin energia, jonka sisälle kätkeytyy myös pyhä maskuliini.

Lauloin, joikasin tai lausuin ehkä loitsun Wàsahen kunniaksi. Kaikki tapahtui luonnollisesti, pakottamatta. Keho vapisi voimakkaasti ja otti jotakin vastaan. Jätin kaikille pyhille paikoille pienen tupon hiuksiani kiitollisuuden ja ikuisen rakkauden osoituksena. Pakasaivolla tämä hetki nosti pintaan kuitenkin jotakin täysin odottamatonta.

Tunsin yhtäkkiä ympärilläni vaanivan valtavan intensiivisen pelon energian. Se yritti tunkeutua sisääni, mutten antanut sille lupaa. Katsoin edessäni näkyvää kallioseinämää, jonne oli ilmestyneet jättimäisen liskon kasvot. Se oli tämän mustan pelon energian ilmentymä.

Tunsin ensi kertaa pelon hyvin selvästi energiana. Ymmärsin syvästi, että kaikki syyllisyys, häpeä, ahdistus, masennus, epätoivo, viha, kauna, apaattisuus jne. ovat vain pelon energian sävyjä ja juoni päästä tunkeutumaan sisääsi. Pelko haluaa sisääsi jäytämään, syömään sinua sisältäpäin. Se on pelon ainoa tavoite.

Pelko on kuitenkin eloton. Sillä ei ole sielua. Avain on tulla tietoiseksi ja herkistyä huomaamaan, kun tämä pelon energia yrittää päästä sisääsi. Välitön ajatusten ja tunnetilan muutos, vahva linjautuminen tähän hetkeen ja omaan kehoon riisuu pelon aseista. Se ei pääse sisääsi, kun et sitä päästä. Pelon ainoa reitti sisääsi on sinun mielesi.

Pelon energia on ikivanha ja sen perimmäinen tarkoitus on hallita ihmistä. Mieti tarkkaan, millä ympäröit itsesi; älä kytkeydy pelon matalavärähteiseen energiaan missään muodossa. Olivat ne sitten ihmisiä, omia ajatuksiasi, median pelkopornoa, lääketeollisuuden omaa etua ajavia agendoja, poliitikkojen luomia illuusioita tai uskontojen luomia syntiskenaarioja.

Älä usko mitään, mitä minä edellä kerroin. Tämä on vain minun kokemukseni mysteeristä nimeltä elämä. Sinun tehtäväsi on kokea ja elää elämäsi itse. Ja etsiä oma totuutesi.