P A S S I

Meillä kaikilla on se jo. Se on kulkenut mukanamme alusta asti, jo ennen syntymää meillä on ollut se. Kenties se on matkannut mukanamme ikuisuuden läpi kaikissa eletyissä elämissämme. Siitä passista et pääse edes eroon, vaikka haluaisit. Vaikka kuinka yrittäisit.

Ainoa todellinen, ainoa totuudellinen passi, jonka elämässäsi aidosti tarvitset, on sydämesi KOM-PASSI. Se kuljettaa sinua aina juuri oikeaan suuntaan. Koska viimeksi kuuntelit tämän suunnannäyttäjän hentoa ääntä? Koska viimeksi sallit sen kuiskauksen ilmaantua ennen tietoisen mielesi torpedoivaa väliintuloa? Onko sinulla kyky käyttää kaikkia vaihteita maksimaalisesti elämässäsi; älyäsi, intuitiotasi ja sydämesi viisautta? Onko kaikki linjassa, koherenssissa?

Oletko koskaan mennyt tapahtumaan tai tapaamiseen, vaikka treffeille, ja jokin sinussa on selvästi tuntunut jo ennakkoon epämukavalta? Keho saattaa kieliä vatsan väänteinä, kurkun kuivumisena tai orastavana päänsärkynä, ettei nyt tunnu hyvältä. Menet kuitenkin, kun olet luvannut kehosi selkeistä viesteistä huolimatta. Palaat illalla kotiin ja tapaaminen oli…täysi katastrofi. Päivittelet, että olisi pitänyt uskoa sitä, miltä tuntui, eikä vaan mennä ja puskea väkisin, kun oli kerran luvannut.

Keho on viisas. Uskomattoman viisas ja erityisen herkkä viestimään meille koko ajan. Jatkuvan ärsyketulvan, stimulaation ja hiljaisen tilan puutteen vuoksi olemme päivästä toiseen turtia. Kuuroja kuulemaan viestejä. Liian väsyneitä tuntemaan itseämme. Yhteys itseemme on heikko. Lähestulkoon jo katkennut.

Miltä tuntuu elää ja hengittää juuri nyt tätä hetkeä, tätä aikaa? Onko sinulla, minulla, meillä kaikilla käytössä tämä sydämen viisaus, intuitio, looginen äly ja rationaalinen päättelykyky, joiden avulla kokea elämää ja tehdä havaintoja. Onko meillä omassa uskomusjärjestelmässä tilaa myös sille, ettemme voikaan välttämättä tietää tai selittää kaikkea. Ehkä suurin osa kaikesta onkin meille tuntematonta, suuri mysteeri.

Vetäydyn mietteliääksi, kun nyt saa kuulla ja lukea kaupunkien ja urheiluseurojen passivaatimuksista koskien erityisesti lapsia ja nuoria. Pyrin katsomaan tätä kaikkea läheltä, sitten vähän kauempaa ja lopulta hyvin etäältä. Kaikilla aisteilla, kaikilla vaihteilla. Neutraalissa tilassa. Hyväksyen jokaisen kokemuksen, jokaisen valinnan ilman tarvetta tuomita tai pakottaa ketään ajattelemaan tai kokemaan elämää yhtään eri tavalla.

Päällimmäisenä tulee huoli nuorten syrjäytymisestä ja eriarvostamisesta. Onko tähän oikeasti varaa? Onko tähän aidosti perusteita tai edes yhtä perustetta? Miten ihmiset, miten vanhemmat selittävät tämän kaiken itselleen? Brittiläinen Telegraph kertoi 9.9.2021 verkkolehdessään kalifornialaisesta tutkimuksesta, jossa 12-15 vuotiaiden poikien riski saada sydänlihastulehdus rokotteen ottamisen jälkeen moninkertaistuu ja riski joutua sairaalahoitoon on selvästi suurempi verrattuna koronaan.

Yhtään alle 16-vuotiasta koko Suomessa ei ole kuollut koronaan. Ei edes alle 30-vuotiasta. Silti kaikki pitäisi rokottaa, vaikka rokote ei edes suojaa taudilta, ei sen tartuttamiselta muihin, ei edes kuolemalta. Ja tuo vastaavasti läjän vakavia haittariskejä mukanaan. Tämän ymmärtämiseen ei riitä mitkään vaihteet. Ristiriitaa, suhmurointia, salamyhkäisyyttä ja epäloogisuutta nousee pintaan. Mitä ihmettä tällä halutaan ja ketä tämän takana on?

Entä kuka kantaa vastuun? Olisiko suoraselkäistä, jos esimerkiksi täällä Raumalla kaupunki ja paikalliset urheiluseurat ilmoittaisivat, että kun me vaadimme passin, me myös kannamme vastuun rokotteen turvallisuudesta? Jos vaikka joku nuorista pojista tuupertuu kesken treenien, me otamme tästä rehellisesti vastuun. Jos hän menehtyy, me kannamme kaiken vastuun? Miten ihmeessä sellaisen vastuun voi kantaa? Vastuun, josta lääkeyhtiöt, poliitikot ja THL ovat taidokkaasti luikerrelleet irti.

Vapaaehtoisuus tarkoittaa vapautta valita, mutta onko meillä sitä nyt tänään täällä Suomessa vuoden 2021 lopussa? Ollaanko kaikki samanarvoisia samassa veneessä vai yritetäänkö meitä jakaa nyt kahteen veneeseen kunnioittamatta aidosti toisiamme?

Ilman minkäänlaista vastakkainasettelua tästä kaikesta olisi NYT todella tarpeellista keskustella. Puhaltaa peli poikki ja katsoa rehellisesti, mitä on tehty, missä nyt ollaan ja mihin haluamme mennä. Mikä on mennyt hyvin, mikä on mennyt metsään? Me ollaan tässä, tällä pallolla kaikki yhdessä ja yhtenä. Ja jos meillä edelleen on tarvetta tuomita toisia egon loputtomien halujen kautta ja tarvetta olla ”oikeassa”, me ei olla opittu ihmisyydestä vielä mitään. Me olemme silloin ihmisyyden evoluution portaiden alussa yhä edelleen.

Nyt on aika laskeutua päästä sydämeen. On aika sallia tuntea. Aika kunnioittaa toista, itseä ja valtavan kaunista luontoa, jonka osa me kaikki olemme. Ja rakastaa. Rakastaa kaikkea elämää ja sen ilmentymistä itsessämme ja ympärillämme.