S E R E M O N I A

Viisi vuotta sitten sain tutustua aitoon mayojen juurilta peräisin olevaan seremoniakaakaoon. Tämä viidakossa lääkkeeksi kutsuttu mystinen kasvi lumosi minut täysin. Rentouttavan ja luovuutta stimuloivan vaikutuksen ohella sain kosketuksen myös lääkkeen syvempään olemukseen; selittämättömään sydäntä avaavaan lempeän pehmeään energiaan.

Yksikään päivä ei ole tämän kohtaamisen jälkeen ollut ennallaan. Näin ja koin koko maallisen matkani yhtenä seremoniallisena taipaleena, joka rakentui pienemmistä seremoniallisista juhlahetkistä. Aloin arvostaa pienistä hetkistä koostuvaa elämää syvemmin. Näin selkeämmin ja kirkkaammin pyhyyden arjessa. Aloin hiljentyä aamuisin ja linjautua itseeni. Usein valmistin aamuun myös seremoniallisen eliksiirin vahvasti intuitiotani kuunnellen.

Intohimo johdatti sukeltamaan eri alkuperäiskansojen ja viisausperinteiden siirtymäriitteihin, juhlallisiin tapahtumiin ja shamanistiseen perinteeseen. Osallistuin erilaisiin seremonioihin ja pääsin kosketuksiin intiimeihin hetkiin, jossa mukana olijat kanssaloivat yhdessä uniikin energian tilaan ja avautuivat sekä itselle että muille syvyydellä, jota en ollut ennen kokenut.

Ymmärsin heti, että kolme asiaa olivat ensiarvoisen oleellisia, oli seremonia sitten hyvin intiimi ja syvällinen tai vaikka hieman kevyempi yksin vietetty hetki. Ensimmäinen oli intentio; aikomus ja tarkoitus, miksi olet nyt tässä. Mitä sinä aidosti sydämestäsi haluat juuri nyt? Mistä haluat päästää irti? Mitä haluat lisää elämääsi? Mihin kysymyksiin kaipaat vastauksia? Sydämen intentiolla on todella väkevä voima.

Toinen oli paikan ja tilan luonne; turvallinen ympäristö avautua ja todella antautua hetkelle ja sukellukselle itseen. Tilan pitäjä – viisausperinteissä shamaani, tietäjä tai parantaja (curandero) – luo tilaan puhtauden, turvan ja juuret sekä huolehtii tilan ja seremoniallisen hetken avaamisesta, ohjaamisesta ja sulkemisesta. Tilaan tullaan yhdessä, pyhitetty hetki vietetään yhdessä – vaikkakin itsen kanssa työskennellen – ja tilasta ei kukaan lähde ennen kuin se on suljettu. Kaikki mitä tilassa tapahtuu jää tilaan.

Kolmas ja ehkä kaikkein oleellisin oli integraatio; mitä intention kanssa työskentely sinussa avasi, miten tuot oivallukset, kokemuksen ja syvän viisauden vähitellen arkeesi? Mitä on kaikkein tärkeintä tehdä, mihin suuntaat huomiosi? Mikä itsessäsi muuttui? Miten näet maailman nyt? Mitä se tarkoittaa ajatuksissasi, ihmissuhteissasi, elämänasenteessasi? Kuka sinä koet olevasi juuri nyt?

Aloimme ystävien kanssa viettää seremoniallisia hetkiä enenevässä määrin, joskus hetki venähti koko päiväksi ja ajoittain pitkäksi viikonlopuksi. Todellisuuden luonne alkoi muuttua vahvan sisäisen muutoksen myötä aidommaksi ja luonnollisemmaksi. Puhdas ja kirkas alkoi erottua entistä selkeämmin epäselvästä ja suhjuisesta. Sydämen kompassineula hakeutui vahvasti kohti totuuden etsintää.

Muutaman vuoden ja useiden yhdessä ja yksin vietettyjen seremoniallisten hetkien jälkeen polkuni on johdattanut minut pitämään ja luomaan juurevan turvallista tilaa kanssa matkaajille kaakaoeliksiirien, kristallien energian ja eheyttävän äänen äärelle. Syvyydessäni tunnen, että olen tätä tehnyt joskus ennekin. Ehkä monienkin elämien aikana.

Tovi sitten sain kunnian suunnitella ja antaa intuitioni johdattaa seremoniaa luonnon äärellä kauniissa metsässä. Keräännyimme kaikkein väkevimmän siirtymäriitin - fyysisen kuoleman - ympärille hyvästelemään nuoren ystävän matkaa uusiin maailmoihin. Ikiaikaisten elementtien syleilyssä oli luonnollista ja hyvin turvallista olla. Maa paljaiden jalkojen alla juurrutti meidät syvästi läsnäoloon. Ilma viestitti olemassa olostaan väkevän tuulen muodossa. Olimme kirkkaan veden äärellä ja teimme laavulle ensi töiksemme tulen.

Tämän tulen äärellä hiljennyimme päästämään irti vanhoista, jo palvelleista uskomuksista ja tunteista, joihin olimme takertuneet kiinni sekä luomaan tilaan jollekin ihan uudelle saapua elämäämme. Uudelle ei ole tilaa, ellei jostain päästä irti. Mitä isommin päästää irti, sen suurempi tyhjyys voi saapua. Ja mitä suurempi tyhjyys on, sitä suurempi tila uusille ihmeille on saapua ja juurtua meihin.

Sain etuoikeutettuna olla todistamassa hetkeä, jossa jokainen avautui täysin aidosti ja rehellisesti itselleen ja muille. Naamiot, haarniskat ja kilvet kolisivat maahan heti kättelyssä. Niin herkkä ja tunteellinen ilmapiiri oli. Tästä kaikesta huolimatta olin täytetty valtavan syvällä rauhalla ja tyyneydellä.

Nöyränä ja kiitollisena kaikkeuden edessä saan taas kerran ihmetellä elämän mysteeriä. Matkani suuntaa ja sitä kaikkea tuntematonta, mitä polullani saan osakseni kohdata. Kiitos. Kiitos. Kiitos.