SISÄSIISTIMIES
Istun taas kahvilassa. Tutussa työhuoneessani sunnuntaina Vanhan Rauman sydämessä. Tuttu kahvikuppi käsissäni ja tutun kahvin suklaiset vivahteet kielelläni. Mielen tenniskentällä on ottelu käynnissä. Vastakkain ovat todelliset huippupelaajat: Sisäsiisti ja Mies.
Eiliset Vapausfestit Porissa olivat esitennisturnaus. Kentällä kävivät ottelemassa sisäinen herkkä feminiini ja turvaa huokuva maskuliini. Massakentälle jättivät osaamisensa myös puhumattomat tunteet ja kipujen kautta kepeyteen ja iloon kohonnut aitous. Sisäsiistimies - kiitos lanseerauksesta mahtava kanssakulkija Klaus Rahikainen - selvisi turnauksesta yksin jatkoon ja lupautui pelaamaan tänään itseään vastaan.
Lämmittelyt on tehty, verryttelyasut riisuttu ja jännittävä ottelu on valmiina alkamaan. Sisäsiisti aloittaa syöttämisen ja sivaltaa heti ässän kysymyksellään: ”Kuka sinä olet juuri nyt?”
Mies jäätyy ja jähmettyy täysin, eikä ymmärrä lainkaan kysymystä. ”Mieshän minä…Pertti…insinööri…töissä margariinitehtaalla…”
Kakkosruutuun lävähtää vielä kovempi läpisyöttö, joka huutaa mennessään: ”Mitä Sinä aidosti haluat?”
Mies puree hammasta, kun ei ymmärrä toisesta kysymyksestä senkään vertaa ja tuntee itsensä heikoksi. Mies kuitenkin kimpaantuu ja ajattelee: ”Perkele, kyllä Mies seisoo saappaat jalassa ja taistelee, vaikka kysyisit mitä!”
Kolmas syöttö tulee taas totutun kovaa kysyen: ”Oletko sinä Mies onnellinen?”
Pieni kyynel tirahtaa silmäkulmaan, mutta Mies pyyhkäisee sen hallitusti hihaansa, niin kuin on tehnyt satoja kertoja aikaisemmin. Herkkyyden kätkemiseen on kehittynyt vuosien tennisotteluiden pohjalta oivallinen ase.
Tilanne on 40-0 ja Miehen kädet hikoavat. Taivas varjele, mitä sieltä nyt vielä tulee?!?
Sisäsiisti heittää pallon ilmaan. Katse kääntyy kohti korkeuksia kohoavaa palloa. Maila virittyy taakse kuin keihäs antamaan viimeistä armotonta kuoliniskua. Pallo leijailee alaspäin, osuu täydellisesti mailan keskuksen sweet spottiin ja lävähtää 313 kilometrin tuntivauhdilla vääjäämättömästi suoraan kohti Miestä.
Se tulee kohti lämpöohjuksen tavoin. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Pallo pomppaa maahan metriä ennen Miestä ja lähes litistyy osuessaan maahan. Mitään ei ole enää tehtävissä. Mies on kuin viaton, avuton kauris metsästäjän tähtäimessä ennen vääjäämätöntä kuoleman hetkeä. Pallo pomppaa maasta voimalla kohti Miestä ja osuu suoraan nivusiin!
Mies parkaisee tuskasta ja putoaa polvilleen. Kyynelten tulvaa ei voi enää vastustaa. Kipu ei anna armoa ja Mies antaa murtuu. Antaa periksi. Nyt sattuu niin perkeleesti.
Samaan aikaan valtaisa häpeä laskee viittansa Miehen ylle ja Mies luulee, että kaikki katsojat nauravat nyt hänelle. Pilkkaavat heikkoa, kyvytöntä, osaamatonta, kukistettua ja polvilleen lannistettua. Kaikki ovat kuitenkin hiljaa. Mutta vain pienen tovin, kunnes alkaa kuulua huolestunutta supinaa: ”Sattuikohan Mieheen, mennään katsomaan, voidaanko me jeesata häntä?”
Tuskissaan Mies saa juuri ja juuri raotettua silmiään ja huomaa kahden pelottavan hahmon lähestyvän häntä. “Tekisi mieli vajota maan alle".”, Mies ajattelee, muttei enää jaksa. Hän päättää vain antautua tuskalleen. Antautua hetkelle.
Hahmot tulevat Miehen kummallekin puolelle, auttavat hänet jalkeille ja taluttavat istumaan penkille. Toinen kysyy: “Sattuuko vielä kovasti?” Toinen sanoo: “Upea matsi, vastus oli aivan timanttinen, mutta taistelit tosi hienosti!” Mies hämmentyy ja tuntee samalla jotakin aivan ihmeellistä: minuun sattuu nyt paljon vähemmän, oikeastaan minuun ei satu enää juuri lainkaan.
Mitä oikein tapahtuu, Mies ihmettelee ja kysyy ääni väristen: “Keitä te oikein olette?”
Toinen vastaa: “Me olemme sinun ystäviäsi, ihan vaan tavallisia ja silti täysin ainutlaatuisia kanssamatkaajia. Me olemme miehiä, aivan kuin sinäkin. Tai kerran olimme.”
Toinen täydentää: “Kävimme omat ottelumme ja kärsimme omat tappiomme ennen kuin huomasimme, ettei tämä elämä niin vakavaa olekaan. Välillä on heikkoja hetkiä ja välillä vahvempia jaksoja. Välillä pitää huilata, jotta jaksaa taas pelata tätä ihmisyyden peliä. Opimme vähitellen nauramaan tälle kaikelle ja ottamaan vähän rennommin. Niin meistä kummastakin tuli pikkuhiljaa tällainen - sisäsiistimies.”
Ps. Ote Maskuliinipediasta: SISÄSIISTIMIES on tällä kertaa miehen asussa elämää kokeva monimutkainen olento, joka on havahtunut tiedostamaan itseään syvemmin ja alkanut tietoisesti tutustua itseen kokonaisvaltaisesti; mm. niin kehon, mielen, tunteiden, energian, sisäisen lapsen, sisäisen maskuliinin, sisäisen feminiinin, sisäisten arkkityyppien, kuin sydämen ja sielunkin tasoilla.
Sisäsiistimies on siis alkanut tietoisesti saattaa sisäisiä töitään ja haasteitaan paremmalle tolalle ja alkanut jalostaa itseään aidoksi uuden maailman rakentajaksi. Sisäsiistimies on alkanut antaa anteeksi. Ensin ja eritoten itselleen.