MIEHET TUNTEE

Alunperin aioin kirjoittaa aiheesta Miehet muuttuu. Tästä aikomuksesta syntyi kuitenkin edellinen blogini, oma tarinani, Mies muuttui. Nyt kirjoitan oman kokemukseni muutoksesta, joka maskuliinikollektiivissa on tapahtumassa. Tämä muutos on käänteentekevä. Se vie meitä kaikkia kohti kotia, kohti jotakin hyvin luonnollista.

Mies ja nainen ovat monessa suhteessa erilaisia. Tai näin ainakin väitetään. Erilaisuus kiehtoo, mutta myös kaikki ne asiat, mitkä meissä ovat samankaltaisia, herättävät kiinnostukseni. Meillä kummallakin on keho, jonka olemassaolosta nauttia. Mieli, jolla ajatella ja ratkoa monimutkaisia haasteita. Verraton kyky kokea tunteita. Sydän, jonka kuiskauksia kuulla. Eroja voisi luetella lukuisia, mutta missä on rajapinta, jossa erilaisuus katoaa? Missä ihmisyys ylittyy?

Meillä kummallakin on jonkinlainen luonnollinen sävy energiassa, jota ilmennämme. Mies on suoraviivainen soturi, ratkoo ongelmat, on looginen ja rationaalinen, luo suojaa ja antaa turvaa. Nainen täyttää tilan, tuntee voimakkaasti, leikittelee ehtymättömällä luovuudellaan ja on sekä vastaanottamisen että antautumisen jumalatar.

Luonnehdintaa voisi jatkaa loputtomasti. Erojen luettelemisen sijaan käännyn mieluummin sisääni ja tutkin, miten mies ja nainen ilmenevät minussa itsessäni. Tähän sisäiseen tutkimusmatkaan minut johdatti pitkä ja kivinen osa polkuani, kun en vielä osannut tuntea aidosti ja etenkään ilmaista tunteita. Kohtaamani haasteet avasivat minut lopulta näkemään oman tukahdutetun sisäisen naiseni. Aloin vähitellen tuntea tunteita ilman turruttavia päihteitä. Aloin kuunnella kaikkia niitä viestejä, joita jatkuvasti saan vastaanottaa viisaalta olemukseltani.

Miehen on vaikea tuntea. Miehet eivät tunne niin herkästi kuin naiset. Tunteet ovat naisten juttuja. Nämä uskomukset ovat kenties totta sinulle, niinkuin olivat itsellenikin joskus. Vasta kun ymmärsin olevani pelkän vahvan suorittajan sijaan myös tasapuolisesti hyvin herkkä ja intuitiivinen, portti sisäiselle muutokselle ja oivaltamiselle avautui.

Olin koko elämäni - ainakin aikuisikäni - suorittanut vahvasti elämää. Olin tavallaan käyttänyt yksiulotteisesti vain yhtä vaihdetta kahlatessani läpi elämää. Tätä voisi jollain tavalla luonnehtia perusmaskuliiniseksi vaihteeksi. Se oli menoa pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti ja suoraviivaisesti. Ongelman ratkaisua ja siirtymistä seuraavien pariin. Vaihteessa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta onko se ainoa, mikä miehellä on käytössä?

Tein omien haasteideni; burnoutin, masennuksen ja luukasvainten jälkeen toistamiseen enneagrammi- eli persoonallisuustyyppitestin ja ällistyin totaalisesti: persoonallisuustyyppini oli muuttunut! Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että näin ei ehkä sittenkään ollut. Vahvan suorittajan sijaan, mikä oli aikaisemmin tehdyn testin tulos, olinkin herkkä ja intuitiivinen; luova individualisti. Tai olen tätä siis enimmäkseen, nautin suunnattomasti omasta rauhallisesta rytmistä, syvästä läsnäolosta ja aidoista kohtaamisista. Olen toki myös tarvittaessa vahva suorittaja, muttei se ole perusluontoni. Olin löytänyt toisen, kenties sen todellisen vaihteeni.

Tämä sai minut näkemään koko elämäni kaaren kauempaa. Ymmärsin, että olen aina ollut herkkä, mutten ollut siitä millään tavalla tietoinen. En ollut osannut pysähtyä tunteideni ja intuitioni äärelle kuuntelemaan syvää sisäistä viisautta. Tämä selvensi elämän käännekohtia, joissa en ollut uskaltanut olla täysin itseni. Olin mennyt massan mukana suuntiin, jotka eivät olleet minulle luontaisia. En ollut uskaltanut sanoa ei. Muistin yli 40 vuoden takaa jo ennen kouluikää kohtaamisia toisten lasten kanssa, jossa jaoimme jonkin samanlaisen herkkyyden sävyn ja olimme aidosti toisillemme läsnä leikkien lomassa. Tunnistimme toisissamme jonkin tutun, persoonaa syvemmällä lepäävän samankaltaisen luonteemme.

Palatakseni vielä aiempiin uskomuksiin. Onko se totta, että mies ei tunne yhtä herkästi kuin nainen? Vai onko tämä ympäristön vaikutusta; valtaisa kollektiivinen uskomus, jossa miehet koitetaan jollain tavalla erottaa tunteidensa kokemisesta? Miten ovat vaikuttaneet sodat, jossa mies on revitty irti perheestään, pakotettu tukahduttamaan herkkyys itsessään ja ilmentämään ainoastaan kovuutta ja kylmyyttä tappajan roolissa?

Sodat ovat olleet massiivinen kollektiivinen vaikutin sekä naisten että miesten elämässä. Ja ne ovat edelleen. Sotien tai ihan minkä tahansa uhan aiheuttama valtava kollektiivinen pelko voi epigeneettisesti periytyä jopa neljänteen sukupolveen, vaikkei sotaan ja juuripelkoon olisi enää mitään sidosta. Tämän päivän peloillamme saatamme luoda siis pelkoa jopa lastenlastenlastenlapsiemme elämään!

Sotien vuoksi nainen on joutunut ottamaan enenevässä määrin suorittavaa roolia ja luomaan turvaa ja suojaa. Mies on joutunut tukahduttamaan sisäistä feminiiniään ja peittämään herkkyyttään, kätkemään kaiken tuskansa. Nämä ovat edelleen tänä päivänä nähtävissä hyvin selkeästi koko maailmassa monen perheen; lukuisten miesten ja naisten kohdalla. Roolit ovat vääristyneet, ajautuneet pois luonnollisuudesta. Nainen ei saa tai osaa ilmentää luonnollisesti naiseuttaan. Eikä mies miehuuttaan.

Vaikka meillä on samankaltaisuuksia, meillä on myös niitä aluksi mainittuja eroja ja sekä maskuliinin että feminiinin on saatava olla juuri se, kuka luonnollisesti on joka hetki. Valtaosa naisista huokuu ensisijaisesti feminiinistä energiaa ja sen kauniita lukuisia aspekteja. Samalla tavalla valtaosa miehistä ilmentää luonnollisesti maskuliinisen olemuksensa sävyjä.

Entä miten nainen ilmentää luonnollisesti sisäistä maskuliiniaan ja mies sisäistä feminiiniään? Kummassakin meissä on kumpaakin. Ilman toista emme ole kokonaisia. Vai voitko kieltää tämän? Koen sisäiselle eheytymisellemme suurimmaksi tekijäksi rehellisen sisätyön; oman sisäisen naisen ja miehen uuden kohtaamisen. Kaikkien olemuspuoliemme vapaan ilmentymisen ilman rajoituksia, ilman pelkoja. Mies saa joskus kaivata syliä ja suklaata avoimesti. Samalla tavalla nainen saa käpertyä joskus yksin luolaansa ja kerätä voimiaan. Uusi maailma rakentuu, kun solmimme sisätöiden jälkeen uuden sisäisen avioliiton. Minä koen, että tässä meillä miehillä on erityisesti tehtävä suoritettavana. Ja sen tehtävän suorittaminen vaatii sekä suoraviivaisuutta ja toimintaa että pysähtymistä ja herkkyyttä.

Tunteiden tunnistamiseen, tuntemiseen ja kokemiseen me miehet olemme saattaneet saada rakkailta isiltämme - jotka ovat tehneet joka hetki parhaansa - hieman ontuvat työkalut. Joskus emme kenties ole saaneet työkaluja lainkaan. Puhumattomuus, täydellinen kykenemättömyys tunteiden ilmaisussa voi tuntua pahalta. Isä ei rakasta minua, kun hän ei sitä ole koskaan sanonut. Hän on tosin saattanut sen osoittaa satoja kertoja teoillaan.

Mitä tämän sanomattomuuden taakse kätkeytyy? Kenties täsmälleen sama omalta isältä saatu malli? Kenties isä, joka on tukahduttanut kaiken pahan olon viinaan ja väkivaltaan? Kenties isä, joka on hylätty jo pienenä lapsena? Kenties isä, joka on pahoinpidellut tai hyväksikäyttänyt kanavoidakseen valtaisaa tuskaa, jota kantaa? Emme ehkä koskaan saa tietää totuutta. Eikä aina tarvitsekaan. Aina voimme aloittaa uuden vaiheen ja antaa anteeksi. Ja tehdä asioita toisin. Katkoa pitkän matkan rakentuneita raskaita suvullisia ketjuja.

Omalle lapselleen voi olla aidosti läsnä, katsoa silmiin ja sanoa rakastavansa häntä. Halata lämpimästi, antaa sydänten kohdata. Vaikka tämä olisi kuinka pelottavaa. Vaikkei tätä ole koskaan kokenut oman isän toimesta. Tämä vaatii rohkeutta, joka kylvää siemenen uudelle ja lopulta antaa mahdollisuuden uuden maailman rakentumiselle.

Olen itse saanut kokea voimaantuvani valtavasti maskuliinikollektiivin ympäröimänä. Paikassa, jossa voi olla turvassa, milloin kannateltuna, milloin kannattelijana. Paikassa, jossa tulet aitona omana itsenäsi kuulluksi ja nähdyksi kaikkien kipujesi, taakkojesi, ilojesi, tunteidesi ja kokemustesi kanssa. Täydellisenä tälle hetkelle ja niin keskeneräisenä huomiselle. Ilman kenenkään tuomitsemista, arvostelua ja arvottamista. Päihteettömät miesten piirit, ringit ja pitkät viikonloput ovat olleet itselleni omalla eheytymisen matkalla huikeita jalokiviä. Mitenkään väheksymättä kasvua feminiinin rinnalla ja ympäröimänä.

Tämän kaiken hyvän saamani haluan laittaa kiertoon. Haluan antaa palan itsestäni, niin paljon olen muilta saanut. Tällä hetkellä kutsun koolle Raumalla kuukausittain Miesten rinkiä eri teemojen pariin aitoon läsnäoloon, järjestän Oman voiman päiviä ja teen valmennustyötä. Ja todellinen sydäntäni sykähdyttävä tapahtuma miehille on tulossa marraskuun 18.-20.2022: ensimmäinen Oman voiman viikonloppu miehille.

Tähän viikonloppuun annan koko olemukseni, juureni ja sydämeni. Toivotan sinut, rakas veljeni, lämpimästi mukaan matkalle <3